No kyllä on taas sattunut ja tapahtunut,kun meidän perhe on ollut matkailemassa.
Onneksi tämä minun matkaseura on kokenutta eikä ihan vähästä hetkahda, niinkuin ei siinäkään kohtaa, kun tajutaan, ettei meillä ole asuntoa missä majailla. Hohhoijaa!
Täytyy kyllä hattua nostaa neitokaisille, joilla kyyneleet meinasi silmiin kohota, mutta purivat hammasta ja olivat reippaita, vaikka väsyttikin edellispäiväisen koulupäivän ja yölennon jälkeen. Mitä, eikö meillä olekaan asuntoa?!
Ensimmäinen ja tätä ennen ainut kokemuksemme Airbnb-vuokraamisesta on Norjasta, jossa kolleegani perheen kanssa vuokrattiin vuorilta upea, vanha hirsitalo. He hoitivat silloin kaikki järjestelyt, ja meille jäi hommaksi vain hoitaa itsemme heidän luo Norjaan ja pulittaa osuutemme. Lisää siitä seikkailusta täällä: https://www.lumottupolku.fi/lasten-kanssa-autolla-norjaan-geiranger-trollstigen/
Kokemus oli positiivinen, ja kun vuokra-asunnoissa ollaan Turkissa matkatessa oltu monet kerrat 2-3 viikon pätkiä, innostuimme ajatuksesta myös Dubaihin lähtiessä.
No eipä muuta kuin Airbnb auki ja ihmettelemään tarjontaa. Tiesimme, että haluamme tällä kertaa Dubai Marinan alueelle, vaatimuksena uima-allas lapsille, kuntosali isukille ja tietysti petipaikat neljälle. Vaihtoehtoja oli aivan älytön määrä, hintatasoa jokaiseen matkabudjettiin.
Lopulta valitsimme parhaalta tuntuvan ratkaisun, ja maksoimme varauksen. Paria päivää ennen varmistimme vielä vuokraajalta, johon yhteyden sai Airbnb sovelluksen kautta, että kaikki on kunnossa, ja saimme tarkat tiedot sijainnista ja ohjeet mennä asunnolle, hissillä 27.kerrokseen ja ovimaton alta löytäisimme avaimen. Simple as that.
Eikö kuulostakin ihan liian hyvältä ja helpolta ollakseen totta? Ja arvatkaas mitä! Juuri sitähän se olikin.
Saavuimme paikan päälle.
Talo oli uusi, todella siisti ja ala-aulasta sisään pääsi vain kulkukortilla. Mahtavaa miten turvallista. Leveäharteinen vartija seisoi talon aulassa reseption-tiskillä valvomassa kaikkia taloon tulijoita – niin myös meitä. Tiskille siis matkalaukkuinemme ja ilmoittamaan ketä olemme ja mihin asuntoon menossa. Kummallisia katseita, hankalasti ymmärrettävää englantia, kehotuksia odottaa hetki… Okei, ehkä asunto ei ole vielä siivottu, olemme vähän etuajassa.
Sitten lisää ihmettelyjä, jotka alkoi pikkuhiljaa selvitä myös meille. Talossa ei nimittäin tiedetty, että asunto on vuokrattu meille. Omistajan ”unit permission”, eli jonkinlainen lupa vuokraamiseen oli vanhentunut, eikä asianosaisia saatu kiinni puhelimitse. Meillä oli näyttää kaikki dokumentit sekä Christian-nimiseltä mieheltä tulleet ohjeet asuntoon menemisestä, mutta mikään ei auttanut. ”We can’t let you in, we are so sorry.”
Emme koko aikana päässeet kunnolla kärryille kuka asunnon varsinaisesti omistaa, sillä Airbnb:n mukaan omistaja on mies nimeltä Ludvig, mutta myös Christian ja Nadia näkyivät sivuilla vuokraajina. Meillä ei ollut mitään suoraa numeroa kenellekään heistä, joten ainut mahdollisuus oli yrittää olla yhteydessä Airbnb-sovelluksen kautta ja pyytää heitä antamaan puhelinnumero, tai soittamaan asuintalon aulan puhelimeen.
Vastaus oli viedä pullovedet väärään kurkkuun: ”No phone calls please, thank you. Please follow instructions and go directly to the apartment, there is no reception.”
Tämä herra ei siis useista viesteistä johtuen suostunut mihinkään kommunikointiin, väitti vain kiven kovaa, että talossa ei ole minkäänlaista sisääntulotiskiä eikä vartiointia, että hissiin vaan ja yläkertaan. Katsoessani sitä parimetristä Securitaksen tummahipiäistä jääkaappipakastimen kokoista vartijaa totesin, ettei ehkä aleta yrittää väkisinkään ohi.
Asuintalossa oli todella ystävällistä henkilökuntaa, ja he onnistuivat saamaan puhelimen päähän jonkun naisen, joka lupasi auttaa meitä. Hän sanoi etsivänsä meille vaihtoehtoisen asunnon, ja me aloitimme yhteydenotot Airbnb:lle saadaksemme rahat takaisin varauksesta. Se olikin sitten työn ja tuskan takana, kun yksikään puhelinnumero Airbnb:lle ei toiminut, mutta jälleen sovelluksen kautta saimme viestin lähtemään. Myöskään he eivät saaneet vastausta vuokraajalta, ja maksamamme rahat sekä peruutuksesta meille maksettu reilun 60€ arvoinen korvaus maksettiin todella nopeasti tilillemme. Airbnb avasi myös jonkinlaisen tutkinnan tapauksesta, jotta kenellekään muulle ei kävisi vastaavaa.
Tämä pelastava enkelimme, ystävällinen nainen nimeltä Patricia soittikin pian ja kertoi löytäneensä meille asunnon. Huh helpotusta! Vai nuolaistiinkohan vähän ennen kuin tipahtaa…
Hyppäsimme taksiin, jonka Patricia lupasi korvata meille kunhan tuomme kuitin. Menimme asuntoon, johon hän meidät ohjeisti, kirjauduimme sisään hieman kuluneen oloisessa sisääntuloaulassa ja vihdoin olimme hississä matkalla asuntoon.
Uusi asunto. Ei!!!
Avatessamme oven asuntoon en tiennyt mitä ajatella. Lapsilta meinasi tulla jo itku. Asunto oli kyllä tilava, mutta järkyttävän likainen. Matot näyttivät siltä, että niissä on kymmenen vuoden likatahrat, kylpyamme oli niin liasta pinttynyt että ällötti ja mikä pahinta, ilmastointikanavat olivat mustanaan liasta. Tänne en lapsiani jätä, sillä veljeni on jo kerran saanut Espanjasta Legioonalaistaudin luultavasti juurikin epäpuhtaasta ilmastointilaitteesta, joten semmoista tautia me ei kyllä tältä reissulta tuliaisiksi viedä.
Kirjauduin äkkiä asunnon wifiin ja lähetin Patricialle viestin, jossa kerroin ettemme tarvitse mitään viiden tähden majoitusta, mutta tänne emme voi jäädä kuin maksimissaan yhdeksi yöksi. Samalla istahdin sängylle, joka oli kivikova, ja totesin, että emme taida jäädä edes yhdeksi yöksi. Onnettoman ohuet ikkunat ja parvekkeen ovet päästivät sisään kaiken ulkoa kantautuvan metelin, pahimpana talon vieressä kulkevan, 7 ajokaistaa molempiin suuntiin käsittävän moottoritien pauhun.
Sillä välin kun kävimme Patrician suosituksesta kivassa iranilaisessa ravintolassa illallisella, hän taikoi meille kolmannen kodin vielä samana iltana, ja niinpä hyppäsimme vielä kerran taksiin ja ajoimme Al Bateen Towerille JBR The Walkin varrelle. Patrician saapuessa paikalle hyppäsin hänen kaulaansa: THANK YOU! YOU ARE AN ANGEL!
Vihdoin perillä!
Siitä hetkestä alkoi meidän loma, ja huh mikä loma siitä tulikaan! Meillä todella oli enkelit matkassa, yksi ihan aitoa luuta ja lihasta, ja saimme paljon enemmän kuin mitä olimme tilanneet. Tokikaan toilailut asunnon suhteen ei ihan vielä tässä kohtaa loppuneet, oltiinhan me edelleen vailla majapaikkaa kahdeksi viimeiseksi yöksi.
Asunto oli aivan ihana. Tilaa riitti, kaikkialla oli tavalliseen dubailaiseen tyyliin todella tahrattoman puhdasta ja illalla painaessani pääni tyynyyn mukavan pehmeässä sängyssä olin todella kiitollinen, että kaikki kääntyi sittenkin hyväksi. Tiesimme, että asuntoon on viikon päästä tulossa asukkaat, joten tarvitsisimme uuden yöpaikan viimeisiksi kahdeksi yöksi, mutta ihana Patricia lupasi hoitaa asian puolestamme.
Joko nyt löytyy lomakoti meille?
Asunnon vuokraamisen kautta pääsee kurkistamaan aivan toisella tavalla siihen elämään, jota paikalliset elävät, kuin hotelleissa tai saati lomaresorteissa ikinä pääsisi. Nyt asuimme eurooppalaisten asuttamalla alueella Dubai Marinassa The Walkin varrella, ja talossa joka varmasti ei ole edullisimmasta päästä ihan jo pelkästään sijaintinsa takia, joten näimme hyvin ei-suomalaista elämänmenoa.
Ruokaa, vettä ja muita kauppatarvikkeita asuntoihin toivat markettien ja ravintoloiden kotiinkuljetuspalvelu. Kukaan ei tuntunut itse laittavan ruokaa, vaan aamulla käytävissä ja hisseissä pyöri markettien apupojat ja iltaisin ravintoloiden delivery boyt.
Pihassa ja parkkihallissa oli parkissa Ferrareita, ja erityisesti viikonloppuna The Walkin varrella pörräsi toinen toistaan hulppeampia Maserateja, Mustangeja ja McLareneita.
Allasalueella monia lapsia vahtivat filippiiniläiset lastenhoitajat ja lasten rattaat oli Bentley-merkkisiä. Toki osa äideistä oli pienokaistensa kanssa myös itse altaalla, joko hoitajan hoitaessa lapsia tai sitten ihan itse jälkikasvustaan huolehtien.
Tällaisen näkeminen sai aikaan hyviä keskusteluja omien lasten kanssa, joista toinen yhtenä päivänä kysyikin, että mitä järkeä on tehdä lapsia, jos ei niitten kanssa sitten itse edes ole? Niin, maailmassa on erilaisia ihmisiä, joille erilaiset asiat on tärkeitä.
Yksi meidän ulkomaanmatkailun jutuista on ”purnukkaostokset”. Se tarkoittaa tutustumista paikallisen ruokakaupan valikoimiin, ja ehkäpä ihan uusien makujen maistelua. Ja kyllähän sitä melko eri näköistä oli tarjonta lähimarketissa…
Monena päivänä haettiin lähistön ravintoloista altaalle ruokaa. Oli pikaruokaloita ja ravintoloita vaikka muille jakaa. Hotellilomissa on puolensa ja onhan se ihanan helppoa, mutta erityisesti minulla alkaa tökkiä se buffetaamiainen ja All Inclusive lounastarjonta todella nopeasti.
Viikon suosikiksi nousi vastapäisen ravintolan ihana Baba Ganoush, jota yhtenä päivänä söin ihan pelkälteen muruni tuotua sitä minulle kokonaisen rasiallisen. NAM!
Lasten mielestä ihan parasta oli, kun yhtenä iltana haettiin muutamasta eri ravintolasta ruokaa, levitettiin ne olohuoneen pöydälle ja syötiin lattialla istuen noutoherkkuja. Ei tarvita isoja juttuja, jotta voi luoda unohtumattomia muistoja.
Toinen lasten mielestä ihana asia oli, kun tehtii yhtenä aamuna aamiaista tarjoillen se suoraan lasten sänkyyn. Yleensähän sellaista tapahtuu vain synttäriaamuna.
Muutama päivä sen jälkeen, kun olimme päässeet loman vietossa kunnolla käyntiin, alkoi Airbnb sovelluksen kautta tulla ikävän sävyisiä viestejä alkuperäisen asuntomme omistajalta. Ludvig siellä vaati rahojaan ja väitti meidän majailevan hänen asunnossaan ilman , että olemme maksaneet hänelle. Ei voi olla totta, vieläkö tämä jatkuu?
Minä olen vähän sellainen onnellinen huithapeli, ja lähinnä piut paut välitin koko viestistä. En osaa olla huolissani, mikä toisaalta on ihan positiivinen asia.
Pohtivainen ja herkästi stressaava parempi puoliskoni taasen oli silminnähden hermostunut ja vilkuili pitkin päivää kännykkäänsä, josko viestejä on tullut lisää. Lopulta otin yhteyttä Airbnb:lle ja pyysin heitä auttamaan, minkä jälkeen viestien tulo loppui. Lopulta Patrician kautta jäi sellainen tunne, vaikkei hän sitä suoraan sanonut, että kaikki kolme asuntoa joissa olimme seikkailleet, ovat tämän Ludvigin omistuksessa, eikä hän luultavasti ollut tietoinen, että olimme sopineet maksavamme Patrician yritykselle käteisellä Airbnb:n palauttamat rahat.
Meillä kävi vieläpä kunnon tuuri, sillä maksettuamme asunnon käteisellä ja tarkistaessamme summan valuuttamuuntimella, olimme maksaneet lopulta noin 150€ VÄHEMMÄN luksusasunnostamme, kuin mitä alkuperäinen asunto olisi meille tullut maksamaan. Tässähän kävi siis täydellisesti!
Pelastava enkelimme ilmoitti alkuviikosta, että keskiviikkona voimme siirtyä kahdeksi viimeiseksi yöksi alkuperäiseen asuntoon vajaan kilometrin päähän. Lupalaput olivat jälleen kunnossa, ja pääsisimme asuntoon heti aamusta, ettei siirtyminen tärvele lomapäivää.
Eipä muuta sitten kuin aamulla yhdeksän maissa kamat matkalaukkuihin, hyvästit ihanalle asunnolle ja mukavalle henkilökunnalle, taksi alle ja takaisin viikkoa aiemmin tutuksi tulleeseen sisääntuloaulaan Lake Terasse Toweriin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ja huh, tällä kertaa matka 27.kerrokseen alkoi hyvin pian heidän otettua passeista kopiot ja kirjattua meidät sisään talon asukkaiksi. Pääsimme sisälle ja oikaisimme pitkäksemme sängylle. Huhhuijaa millainen reissu, kaikkia vähän nauratti tämä meidän seikkailumme.
Mutta, ei tarina vielä lopu…
Yhtäkkiä puhelin soi. Patricia yrittää soittaa. En vastaa, kun ajattelen, että laittaa se varmasti viestin, eiköhän hän halua vain tarkistaa, että kaikki on kunnossa.
Neljännen kerran puhelimen soidessa ajattelin jo vastata, sillä aloin epäillä, että nyt on jokin pielessä… ”Tell me you are still at Al Bateen?” No ei olla enää, ollaan jo muutettu. ”Oh no! You can stay, the other family just cancelled their reservation”.
Ja niin nähtiin jälleen yksi Lapaton perheen muutto, sillä saimme vapaasti valita kummassa haluamme loput lomapäivät viettää, eikä lapsilta kysyttäessä jäänyt kahta sanaa kummassa he mielummin lomastaan nauttisivat. Olisittepa nähneet ala-aulan vartijan ilmeen kun 40 minuuttia sisäänkirjautumisen jälkeen roudasimme kimpsut ja kampsut takaisin taksiin. Ja melko yllättynyt oli vastaanotto myös Al Bateenissa saapuessamme takaisin vain vajaa tunti lähtömme jälkeen. ”We couldn’t go. We love it here!”
Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ristus mikä reissu!
Anni
Ps. Kuka tämä Patricia oli ja kenelle työskenteli, jäi edelleen hämärän peittoon. Jonkinlaisessa vuokravälitysfirmassa hän työtä teki, ja nähtävästi herra Ludvig oli heidän tärkeä vuokraajansa.