*tarkista matkaasi varten ajankohtaiset matkustusrajoitukset, en ota vastuuta tässä kerrotusta
RISTUS MIKÄ REISSU!
PÄÄSIN MAAHAN -SITTENKIN!
Enkä minä nyt sitten ihan tiedä olenko täällä luvalla vai ilman, vai loppujen lopuksi miten… mutta olen.
Toivottavasti seuraava postaus ei siis tule linnasta, putkasta tai vankeudesta, sillä sen verran on tullut telkkaria katsottua, että en kaipaa sitä kokemusta extreme-muistojeni listalle. (Vaikka vähän adrenaline junkie olenkin)
Ehdinkin jo ihmetellä viime viikolla perheen Kreikan matkan osalta, kun kaikki ”Anni’s Suckventures”-sekoilut loistivat poissaolollaan. Perhekin ihmetteli, kun mitään draamaa (mitä nyt yksi maastopalon kourissa oleva Ateenan esikaupunkialue, mutta ei se ollut mun vika) ei kohdalle osunut. Eipä siinä sitten montaa päivää taas mennytkään, kun alkoi jo kolista tuttuun tapaan.
Kreikka oli I-HA-NA!
Ja uskokaa tai älkää, jopa tälläisina reissu-Reettoina se oli ensimmäinen varsinainen Kreikan matkamme. Mieheni kanssa olimme aiemmin olleet Mary Kay palkintomatkalla Välimeren risteilyllä, joka kävi päivän mittaiset visiitit Ateenassa, Mykonoksella ja huikealla Santorinilla, mutta siihen meidän Kreikka-kokemuksemme sitten rajoittuivatkin.
Se oli kyllä yksi ihanimmista MK-reissuista, sillä risteily kesti 12 päivää ja oli täyttä luksusta ja ylläpitoa alusta loppuun. Kun illalla istuskeli oman hytin parvekkeella katsellen kuun valossa kimmeltävää merta ja aamulla heräsi siihen, kun aurinko nousi horisontissa jälleen uuden seikkailtavan kohteen lähestyessä hytin suurten ikkunoiden takana, tiesi kyllä olevansa likipitäen taivaassa.
Nyt Kreikan reissulla nautimme vaihto-oppilaana meillä olleen ihanan Eirinin ja hänen perheensä seurasta idyllisellä Syrosin saarella, ja reissun opettavaista historiaosuutta vietimme muutaman päivän ajan Ateenassa. Vaikka mukana oli kaksi teiniä, säästyimme ilman kommervenkkejä ja sähläämistä tällä kertaa (mitä nyt yksi rippileiriltä saatu koronatartunta vähän asetti mustia pilviä reissun ylle edellisellä viikolla).
Elämästä vaihto-oppilaan kanssa lisää tässä postauksessa:
Mutta ei, eivät ne haasteet meikäläistä rauhaan ole jättäneet, ehei!
Mietihän pystytkö pääsemään kiinni tuskan tunteisiini, kun kerron, että lähtöä edeltävänä iltana tajuan, että minulla ei olekaan kelvollista koronatodistusta!?
Kun liki 21 vuotta on työskennellyt erittäin suurella intohimolla ja työmoraalilla ja onnistunut sinä aikana vasta kolme kertaa pätevöitymään Lesley Cosmetics Mary Kayn kaikkein huikeimpaan palkintoon, eli Dallasin Seminaarimatkalle, ja sitten se 12 tuntia ennen lennon lähtöä meinaa kaatua omaan huolimattomuuteen…
Se on niin musertava, ja samalla RAIVOSTUTTAVA tunne, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Se, kun tietää että jos vain olisi ollut tarkempi, kaikki olisi nyt hyvin.
Voin sanoa, että tunteet oli melko pinnassa siinä vaiheessa tiistai-iltaa, kun tilanne näytti siltä, että istun viikon katselemassa muiden tunnelmia somen kautta Kouvolassa.
Vaikka jätetään tästä kaikki Kouvola-vitsit pois, niin olisihan se silti aika kurjuuden maksimointia. Dallasin sijaan Kouvolassa, tai siis tarkemmin sanottuna vieläpä KUUSANKOSKELLA -pystytkö edes pääsemään pääkoppani tunnelman kauheuteen?
Kyllähän minulle oli kerrottu kaikki tärkeät yksityiskohdat -ne olisi vaan tietysti hyvä lukea sanatarkasti ja double checkata!
Yrityksestä tuli noin tsiljoona sähköpostia ja ohjeistusta Dallasiin lähtemisen virallisia vaatimuksia varten kuten aina, sillä meistä pidetään palkinto- ja konferenssimatkoilla superhyvää huolta. (ESTA, passi, koronatodistus jne) ”Kyl mie ne luin, mutta…”
Ensimmäinen draama meinasi tulla siitä, kun juhannusviikolla tulleessa viestissä ruotsalaisen matkatoimiston infon mukaan passin pitääkin olla voimassa kolmen kuukauden sijaan 6kk matkan jälkeen. SHIT! Eihän se sitten riitä millään laskukaavalla, jos passi menee vanhaksi joulukuun lopussa.
Ei muuta kuin passia hommaamaan hirveällä kiireellä ja ensi töiksi CM Pointille passikuvaan niin sähäkästi, ettei nuori työntekijäpoloinen ole varmaan ennen niin vauhdikasta passikuvaa ottanutkaan.Koska ajanvarauksia passin hakuun ei saanut ainakaan seuraavalle kahdelle kuukaudelle laskeskelin, ettei kukaan muu olisi niin hullu, että juhannuksen alla lähtisi jonottamalla sormenjälkiään antamaan. Väärässäpä olin, ja ennen kuin kello löi poliisilaitoksella aamukahdeksan, oli poliisilaitoksen pihalla jo pitkä jono muitakin kiireisiä.
Eihän siinä muuten niin hätää olisi ollutkaan, mutta Kreikan reissu painoi päälle ja välissä olisi vain muutama päivä, jolloin passia voisi noutaa. Ehdin kuin ehdinkin saada passin jo ennen Kreikkaan lähtöä, jota oikeasti ei sitten olisikaan tarvinnut suomalaisten ohjeiden mukaan vielä uusia, vaan 3kk olisi mahdollisesti sittenkin riittänyt USA:n rajanylitykseen. Nähtävästi ilmassa oli siis savua ilman tulta (paitsi että siellä Ateenassa paloi kyllä metsää ihan oikeasti), mutta onpahan nyt sitten uunituore passi millä matkustaa.
Tuo nyt oli vielä pientä, mutta…
Varsinainen draama alkoi sitten siitä, kun eilen (tai taitaa se jo olla toissapäivänä) illalla aloin checkata lennolle, ja siihen piti ladata fully vaccinated -koronapassi.”
No mutta mullahan tää sairastetusta koronasta
oleva sertifikaatti, ni mihin mie tän saan?”
ET MIHINKÄÄN, KUN SE EI OLEKAAN VOIMASSA USA:SSA!
Itkua, hammastenkiristystä, puheluita meidän supersankari Peterin kanssa, joka hoitaa Lesley Cosmetics Mary Kayn konferenssi- ja matkajärjestelyitä, mieheni rauhoittelevaa ääntä, itkevää äitiä halaavia lapsia, paniikkinappulan painamista olemalla yhteydessä Finnairilla työskentelevään asiakkaaseen lisätietojen toivossa, vatsakipua, taas pari kyyneltä…
…Ja loppujen lopuksi tarinan sankariksi nousee jälleen kerran rakas mieheni, joka on käsittämätön viilipytty ja pystyy pitämään jäitä hatussa vaimon kieriskellessä tuskissaan.
Simo kävi läpi monia eri matkustussivustoja nähdäkseen, onko maahan saapuminen mahdollista PCR-testillä tai millään muulla kommervenkillä. Minulla on jopa viime viikolta saatu negatiivinen testitulos, mutta ei sekään ollut avuksi. Tässä kohtaa lennon lähtöön oli 12 tuntia. E
Ensin tulokseksi saatiin karu tosiasia, jonka Peterkin minulle ruotsalaisen matkatoimiston ohjeistuksen mukaan kertoi, että sairastetusta koronasta oleva testitulos ei ole USA:ssa hyväksyttävä kuin enintään 90 päivää, kun muualla se hyväksytään 6kk ajan. Omani oli vain kuukauden verran yli aikarajan.
Ainut hyväksyttävä todistus olisi täysi rokotesarja, ja minullahan on vain kaksi rokotetta, joista toisen saamisesta on jo lähes vuosi aikaa, minkä takia ainut hyväksyttävä rokotepassi tällä hetkellä Euroopassakin matkustaessani on sairaudesta toipumisesta saatu sertifikaatti. (Vaikka harvassa maassa sitä viime aikoina on edes tarvittu) Olin siis totaalisesti pulassa.
MITÄÄN EI OLISI ENÄÄ TEHTÄVISSÄ!
Olin aivan murtunut, mutta jokin ääni sanoi koko ajan pääkopassa, että älä luovuta. Tunne oli ihmeellinen.
Epäilin, että minä vain toiveajattelen, mutta intuitio käski jatkamaan.
Päätin, että lähden ainakin yrittämään, sillä koronapassia ei tarkasteta juuri missään, ja jos vain saisin boarding passit jollain keinolla lennoilleni, luultavasti pääsisin maahan. P
ahinta mitä voisi tapahtua, olisi ongelmiin joutuminen Dallasin lentokentän viranomaisten kanssa, mutta luotin koiranpentuilmeeseeni, joka taatusti pelastaisi ainakin pahimmilta sanktioilta, kuten 10 vuoden maahantulokielloilta ja muulta mukavalta.
Laitoin rakkaalle kolleegalleni Susannalle viestin tilanteesta, sillä hän on aivan ihmeellinen näkijä, ja hän vain rauhallisesti vastasi, että ”sinne vaan, oot rakas”!
Tiesin, että hänen intuitionsa sanoo samaa kuin minunkin, ja kun tyttärenikin vielä vahvisti, että hänellä on koko ajan samanlainen tunne lähtemiseni onnistumisesta, sain taas arvokkaan muistutuksen oman intuition kuuntelemisen tärkeydestä.
Kaameassa tilanteessa ei pidä hötkyillä ja antaa paniikin viedä mennessään, vaan kuunnella mitä sisin ohjaa. Mieheni pysyi parhaiten toimintakykyisenä (kuten aina), ja ehdotettuaan minulle viinilasillista ja hierottuaan jomottavaa päätäni, minäkin aloin rauhoittua.
MIRACLES HAPPEN, on Mary Kay Ashin bestseller kirjan nimi.
Kuinka sopivaa, sillä juuri hänen jalanjälkeään minä tälle matkalle lähdin seuraamaan. Ja kyllä, ihmeitä tapahtuu.
Simo löysi tämän sivuston, https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/travelers/proof-of-vaccination.html#covid-vaccines jonka pohjalta asiaa selvitettiin perinpohjin, ja hänen rauhallisesti käytyään sivuston informaatiota läpi moneen kertaan, alkoi valoa näkyä tunnelin päässä.
Kun USA:han matkustavan turistin osalta puhutaan täydestä rokotesarjasta, tarkoitetaan meillä käytettyjen, USA:ssa tällä hetkellä hyväksyttyjen rokotemerkkien osalta kahta rokotetta. Ei siis kolmea, kuten ruotsalainen matkatoimisto oli meille toitottanut, ja joka minulta meni ohi silmien ja korvien kymmenen kertaa, kun elin siinä harhaluulossa, että 6kk voimassa oleva sairastetusta taudista saatu paperi vastaisi samaa.
Lopulta Peter, joka omien lähtövalmisteluttensa keskellä Ruotsista käsin hoksasi sivustolta kohdan, jossa voi testata pääseekö omilla rokotteilla maahan, ratkaisi viimeistäänkin pelin. Minun vanhentuneen 2/2 rokotesarjani tiedot ilmoittivat iloisesti, että reissuun vaan.
Kädet täristen avasin taas tietokoneen ja menin tekemään uudelleen jo kerran perumaani lähtöselvitystä. Finnairin lento Helsingistä Lontooseen onnistui tietenkin ilman minkäänlaisia probleemia, ja sitten siirryin American Airlinesin lähtöselvitykseen Lontoo-Dallas välille, johon oli pitänyt ladata koronatodistus.
Olin sen alkuperäisellä yrittämiselläni sinne jo ladannut, mutta mieheni kanssa mietimme, että sinne kyllä taidettiin ladata se sairastetusta koronasta saatu todistus. Sivusto näytti vain tekstiä, joka kertoi asiakirjan olevan edelleen tarkastettavana, eikä sitä saanut mitenkään peruutettua mistään painikkeesta, jotta olisi voinut kokeilla vanhentunutta rokotetodistusta.
Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, jos klikkaan kohdasta ”lähetä boarding pass sähköpostiini”. Ja BLING, sinne saapui kaksi matkustusasiakirjaa istumapaikkoineen kaikkineen, eikä meillä enää ollut hajuakaan onnistuiko se sittenkin väärällä koronatodistuksella, vai olimmeko sittenkin ladanneet ensimmäisellä kerralla rokotetodistuksen.
Yhtä kaikki, minulla oli käsissäni kultakimpaleet: MATKALIPUT!
Sen jälkeen palasin siihen, mitä minun oli koko ilta pitänyt tehdä, eli heittelin matkalaukkuun jotakin epämääräistä, iskin pääni tyynyyn ja rauhoittaakseni pääkoppaani luin hetken kirjaa (loistava tapa iltaisin). Nukuin rauhallisesti ne lähtöä edeltävät neljä tuntia, mitkä siinä vaiheessa enää olivat jäljellä ja matka tänne Dallasiin sujui kuin tanssi. Kukaan ei tarkistanut koronatodistusta, ja minulla on luottavainen mieli, sillä uskoakseni 2/2 rokotetodistukseni toimii kyllä.
Ja tällä kertaa kiitän onneani tästä republikaanivaltaisesta Teksasin osavaltiosta, jossa koko koronaan suhtaudutaan luultavasti tämän mantereen löyhimmällä asenteella.
Jiihaa, tämä cowgirl on siis perillä, valmiina pitkän matkustuksen ja melkoisen tunnemylläkän jälkeen painamaan päänsä Fairmont hotellin untuvaiseen tyynyyn omassa privaattihuoneessani, ja nauttimaan huomenna ensimmäisestä päivästä ihanan ohjelman kera.
Koen, että olen todella ansainnut tämän matkan, ja aion nauttia Mary Kayn yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta täysin siemauksin.
Reissua voi seurata somesta parhaiten ja ajantasaisimmin IG-STORYISTA (lähes samat myös Facebook-tarinoissa): www.instagram.com/anninlumous
Kymmenen altaanväliä iltauintia suoritettu 36°C lämpötilassa ilta yhdeksältä. Uskoisin, että tarkenen vallan mainiosti tulevan viikon!
Howdy ho täältä Texasista!
Anni