Suloista sunnuntaita!
Tällaiselle kaltaiselleni maailmanmatkaajalle on jokseenkin tylsänpuoleista pyrkiä liikkumaan mahdollisimman vähän ja keskittyä kotimaan matkailuun. Tuli polttelee pyrstösulkien alla niin, että pakaroita kuumottaa, mutta koen vallitsevassa tilanteessa ulkomailla matkailun koko maan talouden ja kaikkien meidän terveyden kannalta edesvastuuttomaksi. Joten yritän sietää hännänalustulta, ja tukahduttaa sitä kaikin mahdollisin keinoin,kuten tuomalla pitkään haaveilemani maailman kotiin.
Siinä se nyt on: uniikki, meille tehty versio taiteilija Jenni Emilian Connection -teoksesta, johon ihastuin jo aikoja sitten. Nyt siinä on olohuoneeseemme suunnitellut, saman taiteilijan toiseen tauluun yhteensopivat värisävyt, sekä piiloviesti niille, jotka sen onnistuvat näkemään. (Ja ärsyttävää varmasti joo, mutta näet sen jos näet, vinkkiä en anna, että siinähän sitten pyristelette. Hih!)
PUUTTUVA SUPERVOIMA
Matkailun mahdollistaminen itselleni ja perheelleni on ollut voimakkaasti eteenpäin vievä supervoima, jonka avulla olen löytänyt itselleni motivaatiota tehdä työtäni mahdollisimman hyvin silloinkin, kun ei olisi yhtään huvittanut. Kun olen valmis antamaan itsestäni enemmän, saan myös enemmän.
Katsoessani tuota taulua ensimmäisen kerran, tunsin ihailun ja onnenhuokailun ohella ahdistusta siitä, että maailma on nyt niin suljettu. Mietin, istummeko muutaman vuosikymmenen päästä tuijottamassa taulua mieheni kanssa, muistellen niitä huikeita kokemuksia, joita Etelä-Afrikassa, Kuubassa, Brasiliassa, Intiassa, Espanjassa ja niin monissa muissa uskomattoman elämää rikastuttavissa kohteissa SILLOIN VANHAAN HYVÄÄN aikaan koimme. Silloin, kun matkailu oli tavallista, silloin kun se oli mahdollista.
Mitä, jos maailma ei palaakaan meille tuttuun muotoonsa? Mitä, jos en enää saa painaa varpaitani valkoiseen hiekkaan tai lekotella palmupuun varjossa? Mitä jos en enää ikinä saa maistaa aitoa italialaista pizzaa, tai turkkilaisen ”gözlememummon” lettuja, poimia sitruunoita suoraan puusta tai nähdä luonnossa eläviä villieläimiä ihka elävänä edessäni. Miten paljon ahtaampi on se maailma, johon lapseni kasvavat, jos maailma jää sulkeutuneeksi?
MOTIVAATTORI
Näen tämän teoksen työpöytäni äärestä. Se on asetettu niin, että se luo motivaatiota jokaisena päivänä. Että maailma kuiskii kutsua, että teoksen värit ja viivat luovat unelmilleni itämispohjaa niinä hetkinä, kun motivaatio on kadoksissa. Näen viivoja, kuin lentokoneen tiivistymisjuovia, ja olen jo havainnut monta kutsuvaa reittiä taulusta. Pitkä sohva teoksen alla on täydellinen paikka päiväunelmoinnille, ja siinä taide pääsee tekemään juuri sitä mitä se minun mielestäni parhaimmillaan tekee: koskettaa sisintä.
Olen jotenkin aivan hurahtanut taiteeseen muutaman viime vuoden aikana. Käydessäni Jukka Rintalan näyttelyssä Haminassa kesällä, en niinkään kiinnittänyt huomiota iltapukuihin (vaikka melkoinen iltapukufriikki olenkin), vaan erityisesti mustapohjaisiin maalauksiin. OMG miten upeita! Naisellisia, täynnä glamouria ja usein myös dramatiikkaa.
Blogipostaus minun iltapuvuistani löytyy täältä: https://www.lumottupolku.fi/kaksikymmenta-iltapukuani-kuvia-vuosien-varrelta-ja-tarinoita-pukujen-takaa/
TILATTU MAALAUSTYÖ LAHJAKSI
Teetin myös miehelleni tänä kesänä syntymäpäivälahjaksi taulun, jonka maalasi Anastassia Proussova. Kodistamme on saatavilla vain muutama vanha valokuva, joten päätin ikuistaa talon maalauksen muotoon. Simon ollessa Mikkelissä töissä, kävi Anastassia maalaamassa taloa paikan päällä.
On muuten tarkkaa touhua tuo pensselin heilutus, sillä kelin piti olla sama ja auringon aina samassa kohdassa, eli päivässä maalausaikaa paikan päällä oli vain puolisentoista tuntia. Yhtenä päivänä Simo oli kotona etätöissä, mutta onnistuimme olemaan sen verran huomaamattomia, ettei taiteilijan piipahdus pihamaalla osunut työn touhuun keskittyneen mieheni silmiin. Synttäriyllätys onnistui siis loistavasti!
MATKAMUISTONA TAIDETTA
Alkuvuodesta olimme ikimuistoisella Mary Kay palkintomatkalla Brasiliassa, ja innostuimme sieltä hankkimaan dramaattisen naisellisen teoksen työpisteeseeni.
Tapasimme Marcelo De Cesarin Rio De Janeiron Hippie Marketilla Ipanemassa, jossa hän myy kadulla teoksiaan kymmenien muiden taiteilijoiden kanssa. Alue on huikea nähtävyys, varsinkin jos tykkää taiteesta ja käsitöistä, tai muuten vain mahtavasta tunnelmasta. Paitsi, että mitä minä tätä teille kehun, ei sinne nyt kukaan pääse kuitenkaan… tylsää!
Suomilomailu ei tuo minulle samanlaista loman tunnetta ja sieluni sopukoiden sivelyä, kuin maailmalla seikkailu saa aikaan. En osaa täysin jättää töitä tai kotitöitä mielestäni kotimaassa, ulkomailla kaikkien vastuiden huuhtoutuessa meriveteen ja hautautuessa rantahiekkaan niin kovin helposti ja vaivattomasti. Vaikkakin, ihan mahtavia kokemuksia kotimaan matkailukin on tuonut tullessaan, sillä lomareissu Helsinkiin, mökkeily, sekä miniristeily Saimaalla ovat jotakin sellaista, mistä moni Suomen ulkopuolella vain haaveilee.
TAIDETTA KESÄLOMALLA
Taidetta kuului myös tähän kesälomaan, sillä piipahdimme Punkaharjulle Saimi Hoyerin romanttiseen, taiteen täyteiseen Hotelli Punkaharjuun lounaalle, sekä samalla myös läheiseen Johanna Oraksen I’m every Artist -näyttelyyn juhlistamaan hänen 50-vuotisjuhlaansa. Helsingissä piipahdin elämäni ensimmäistä (jep, noloa!) kertaa Amos Rexiin, mikä yllätti erityisesti koollaan. Sehän on valtavan paljon suurempi, kuin osaisi ikinä katutasosta katsoessa kuvitellakaan.
Matkustaminen on tällä hetkellä pelkkä haave. Toisaalta se, että joutuu odottamaan, saa varmasti valitsemaan tarkasti kohteen jonne sitten menee, kun vihdoin mennä voi. Mitä kaikkea check-listallani onkaan, ja jos kaikkialle ei enää niin helposti pääsekään, mitkä ovat ne minun TOP5 matkailu-unelmaani, joista en halua luopua? Mitkä ovat ne tärkeimmät kokemukset maailmalla, jotka haluan tyttärilleni suoda?
Siinäpä sitä on miettimistä, mutta onhan minulla nyt sohvapaikka, jonka yllä on paras mahdollinen motivaattori haaveilulle.
EI TV:STÄ, VAAN ASUNTOMESSUILTA TUTTU
Ja hei, mähän voin olla nyt ylpeänä, että vaikka silloin pari vuotta sitten sanottiin Kouvolan asuntomessuille ei, niin eikös se nyt ole melkein sama, kun on asuntomessuilla näkyvän taiteilijan taidetta kodin seinällä?
Näytti nimittäin vilahtavan Jennin töitä viime vuotiseen tapaan taas messujutuissa, niin Deco-lehdessä kuin IL TV:n videollakin, ainakin tässä jutun videolla: Iltalehti .
Oletteko muut käyneet Asuntomessuilla tänä kesänä? Meiltä taitaa nyt jäädä väliin, vaikka kohteet näyttäisi kyllä kiehtovilta.
Blogijuttua viime vuoden Kouvolan asuntomessuilta: https://www.lumottupolku.fi/kouvolan-asuntomessut-2019-milta-se-nyt-tuntuu-kun-ei-rakennettukaan/
Ihanaa sunnuntai-iltaa. Minäpä kellahdan sohvalle ihailemaan maailmaa. To travel is to live… mutta onneksi on muutakin elämää, ja kaikki tärkein on ihan tässä kotona.
Anni