Puiden reunustama Hirvensalmen rantaraitti venesatamineen johdatteli vaaleanpunaista Volvoa kohti TV:stä tuttua Satulinnaa.
Siinä ääneen (ihan itsekseni) kauniita maisemia ja uniikkeja ihmisten asuinpaikkoja järvenrantatonteilla ihastellen annoin autoni lipua hissukseen ja kiireettä eteenpäin kuvitellen samalla, miltä niistä Vain Elämää kuvauksiin menijöistä on tässä ajellessa mahtanut tuntua. Kieltämättä hymynkare pääsi suupieleen, kun niin moni osoitteli ja jäi tuijottamaan vaalenpunaista autoa.
Miehän olen ku vähän niinku Cheek (siis ihan vähintään), varmaan silläkin oli tässä kurvaillessaan joku sellainen automobiili, joka käänsi päitä. Käsi meinasi jo nousta sellaiseen kuninkaalliseen vilkutukseen, mutta jätin sitten kuitenkin väliin.
Satulinna yllätti, sillä alue oli livenä kauniimpi kuin television välityksellä. Ihania yksityiskohtia.
Ja kieltämättä taas vähän turhan monta ihanaa ideaa vanhan talon omistajalle… O-ou!
Työporukkamme Vain Elämää – illanvietto alkoi päärakennuksesta, siitä itse Satulinnasta. Kun iloinen puheensorina ja toisiaan lämpimästi halaavat naiset kerääntyivät pihamaalle, soi yhdellä puhelin. Huomasin hänen vetäytyvän muista kauemmas ja kuulin englannin kieliset sanat; Thank you.
Eipä olisi voinut tämä odotettu Vain Elämää illanvietto paremmin alkaa, kuin onnittelupuhelulla pääkonttorilta, josta vahvistettiin Emmi Lohvan olevan nyt virallisesti yksi uusista johtajistamme, itsenäinen Sales Director.
On se vaan kumma juttu, että ei siellä Satulinnassa selviä ilman kyyneleitä.
Kun siitä itkuiltamme sitten päästiin kartanoon sisälle, oli tarjolla salaattia ja poropiirakkaa kahvin ja teen kera hulppean kattokruunun alla.
Ohjeena oli vain nauttia miljööstä ja istua sellaisen kolleegan kanssa samaan pöytään, jota ei kovin hyvin vielä tunne. Liian herkästi sitä pistää pyllynsä tutun kaverin viereen, ja sitten jää uudet ystävyyssuhteet syntymättä ja vieraampien viisaudet kuulematta.
Tallustelimme sitten kohti rantaa, sitä varsinaista tapahtumapaikkaa, itse rantasaunaa. Minä leikin Sannia, koska olenhan ihan melkein: Anni, Sanni. Ei tuossa isosti eroa!
Tai ainakin muistelin, että se olisi ollut juurikin Sanni, joka kantoi käsissään korkokenkiä tallustellessaan rantasaunalle. Tai voi olla toki ihan väärinkin tämä muistikuva, ja muistelen jotain omaa teinivuosien juhannusta…
Vaikka Vain Elämää -päivien vietto onkin enemmän sitä toisen menneisyyteen ja elämän tärkeisiin hetkiin kurkistamista, ja sitä kautta toiseen paremmin tutustumista, oli illan tarkoituksena kuitenkin katsoa ETEENPÄIN. Sillä elämä, vain elämä, tapahtuu siellä tulevaisuudessa.
Niinpä näppärinä tyttösinä taiteilimme jokainen itsellemme oman Goal posterin, eli aarrekartan omiin unelmiimme.
Kävimme läpi jokaisen aikaan saannoksen ja on se vaan kummallista, miten samoista lehdistä ja materiaaleista jokainen löytää aivan eri asioita.
Rantasauna oli kyllä lämpimänä, mutta juttu luisti niin iloisesti, että saunassa ei sitten lopulta tainnut käydä kukaan, rohkeimmat sentään pulahtivat järveen. Mutta täytyypä sanoa, että kyllä on kylmää vesi tuolla Hirvensalmella. Minun varpaille riitti ihan pelkkä kokeileminen.
Tällaisissa päivissä parasta on kyllä se yhdessä oleminen, rento tunnelma ja sellainen sisaruus, joka meidän porukan kesken vallitsee. Keskusteluja, ideoiden vaihtoa, sellaisten ihmisten kanssa olemista, jotka ymmärtävät hulluimmatkin tulevaisuuden suunnitelmasi (ja niitä meillä riittää) eivätkä naura unelmillesi.
Ihanat kolleegani olivat lukeneet ajatukseni, ja tuoneet minulle lahjaksi apinan kiven. Sopii mulle hyvin! Nähtävästi (lue:toivottavasti) tarkoittivat kiinalaista horoskooppimerkkiäni, mutta varma en toki voi olla. Minä kun taas olin suunnitellut, että jokainen etsii muistoksi rannasta kiven, josta tulee se itselle tärkeä, oma voimakivi.
Ihan en ollut miettinyt loppuun asti (yllätys!) tätä juttua, nimittäin Satulinnassahan on HIEKKAranta. Aavistuksen haastavaa löytää kiviä sieltä…
Ja pitihän meidän vielä suunnata yhteiskuviin sinne tallin rappusille, jotta ollaan niin kuin oikeat Vain Elämää -tähtöset.
Susanna mene sinä oikealle, ei kun oikealle. Mutta nyt ei näy Katin nenä. Tiia ota askel ylemmäs ja Päivi sinua ei näy laisinkaan…
Aina sama säätö, mutta lopulta onnistuu!
Vain elämää, ei sen enempää
On kaikki tää, koita ymmärtää
Vain elämää, ei sen enempää
Myös kesä tää kohta taakse jää.
Vain elämää, ei sen enempää
Myös päivät nää kerran häviää
Vain elämää, ei sen enempää
Sun muistos koitan säilyttää.
Kiitos kaikille oman elämänsä tähdille mukanaolosta ja iso suositus Satulinnasta kesän maakuntamatkailijoille.
Hei tää on Vain Elämää, otetaan siitä kaikki irti!
Koko kotimatkan Hirvensalmelta Kouvolaan minut saatteli kotiin upea sateenkaari. Jotenkin jäi tunne, että sen päässä taitaa todella odottaa aarre. The best is yet to come.
Elämästä kiitollisena, Anni